Kalimera, hottista heinäkuista blogia pukkaa ilmoille:D ... Ei niin paljon hyvää, ettei jotain pahaakin, mutta kaikesta ripuilustakin huolimatta elämä maistuu erityisen makealle!
Kirjoittelen blogia Kreikkalaisen saarnipuun varjosta, elohopean kivutessa jo aamusta lähelle neljääkympiä..
Vastapuristettu appelsiinimehu herättä aivot kipakasti ja fetaleipä kera tomaattien kelpaa autuisasti aamupalaksi.
Haipakkaa on pitänyt sitten viime blogin ja hommia riittää niin työrintamalla, suomen taloni remontointiasioiden hoidossa, kuin exän kanssa kitinöitä kuunnellessakin. Erityisen kätevää tämä nettitoiminta, miten kirveellä sitä on ennen nykytekniikkaa pärjätty?! Uinti meressä iltaisin vie stressin mennessään ja sukellus viileisiin lakanoihin antaa levollisen unen. Vielä kun olisi aikaa ratsastaa..
Saavuin siis työasioissa Ateenaan juhannusviikolla, asiat etenivät poosasti salamavauhtia. Tässäpä tätä Suomen ja Kreikan väliä on nyt sitten rampattu edestakaisin. Eihän siinä sitten paljon kannata alkaa jossittelemaan tai juupas-eipäs mietintöihin, kun tarjotaan unelmien työtä. Opportunity doesn't come, it's here and right now! Täytyyhän sitä nyt sitten tehdä oma ura pois alta kuleksimasta, kun 12 vuotta tuli paapottua exän uraa. Hienon uran hän tekikin. Legenda jo eläessään. Niinpä onkin mustakin on kerran eläessään hyvältä saada olla arvostettu työssään. Toisin kuin alituista dissaamista siellä kateellisten sarvikunojen maassa, jossa ihmiset lyödään oitis matalaksi jos he vähänkin esittävät luovaa yrittäjyyttä. Valitettavaa, mutta niin totta. Teuvo, go for it!- johan MEITÄ on riepoteltu kuin espanjalaisia kylärakkeja, vaan mehän ei luovuteta, ei ne kylärakitkaan.
Aurinko paistaa jo.
Suomen valtion verotus ei myöskään juurikaan kannusta yrittäjyyteen, vaikkakin siitä hyvästä voimme ruokkia lähiöissä oman osamme kolmannesta maailmasta. Okei, peruskoulu on vielä tällähetkellä ilmaista.- näyttäähän se maailmalla tilastoissa suhteellisen hyvältä että jokainen kansalainen osaa lukea ja laskea - riippuu tietenkin jokaisen omasta opiskelu -motivaatiosta.
Ilmaista terveydenhuoltoa ei enää ole olemassa, valitettavaa niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Kirjoittelenpa nyt aivan kokemuksen syvällä rinta(silikoni) äänellä, sillä liippaa biologisesti todella läheltä. No, suomen terveydenhuolto ei kuulemma kykene enempään hänen kohdallaan, joten specialisteja täytyy löytää sitten muualta. Syöpä X 2. Kysymys on kuitenkin myös tässäkohtaa elämää ex-urheilusankarista, unohdetusta. Kellastuneet lehtileikekansiot kertovat tarinan. Kaikkia ei paijata hamaan loppun asti. Toki on erityisen hienoa, että verovaroillamme voimme ajaa todella ykkösluokkaisilla teillä poliisien sakotettavina.
Hurjastelusta hyppääkin yllättävästi mieleen joitakin suomalaisverisiä urheilusankareita isoine koneineen tai kundeista, jotka raivopäissään jahtaavat pientä mustaa jäillä. Kysymys herää, kuinkas kummassa he eivät asu Suomessa ja maksa veroja tähtitieteellisistä palkkatuloistaan Suomeen? Miksi he asuvat Monacossa (aika nasta mesta muuten, suosittelen:)), Jenkkilässä (en suosittele, erityisen epäaitoa) tai Sveitsissä (ei Wienkään hassumpi oo, - "oon mä juonu viinii Wiinissä":) -hyvin sä Samuli vedät!)??? - mutta onhan se hienoa Maija ja Matti Meikäläisen heiluttaa Suomen lippua heidän puolestaan, plasmaTVn äärellä, ruutulipulla, kaikkensa antaneina, siis Maija ja Matti. Työn raskaan raatajina, veronsa maksaneena. Jotta meillä kaikilla olisi asiat paremmin. Kiitos urkkiherot. Paragallo.
Masennus -ja itsemurhatilastot kertovat omaa karua totuuttaan joka vuosi. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Jos täällä Krekuissa kuolee 10hlöä/100 vuodessa liikenneonnettomuuksissa, voi jokainen peruskoulumatikallaan laskea, kuinka monta henkeä menetämme vuosittain Suomessa mielialasairauksiin. Tässä Ateenan kylässä asustelee pauttiarallaa kuus miljoonaa ihmistä. Ja kai me nyt tiedetään, meidän oma väkiluku (miinus urkkipakolaiset) koko Suomen maassa? Matikkaa. Peruskoulumatikkaa. Mulla oli päästötodistuksessa 5.
Koulu. Elämän koulu. Siperia opettaa. Täytyis muuten varmaan lähtee käymään siellä, josko tulis viisaammax? Kas, kun viisaudenhampaatkin kiskottiin samaisella ysiluokalla veke. Kaikki neljä. Joulu oli pilliruokaa. Mut silloin hammashuolto oli ilmaista.
Politikoinniksi meni, puoluetta en tiedä, mielipiteitä vain. Mutta yrittäjyys, jota on takanani veroineen ja alveineen nyt 13 vuotta, on silti edelleen kivaa ja näyttää muuttuvan entistä mieluisammaksi.
On tosi kuin vesi, nero, että muutan tänne viimeistään syksyyn mennessä, sievä asuntoni on kotini kuin linnani.
4h ja keittiö, pistää hymyilyttämään kun saa alkaa rakentamaan omaa pesää perheelleni. Perheeni käsittää 2 poikaa, koira ja hevonen ( jahka nyt saadaan Pom roudattua tänne, ilmastoitu talli odottaa). Kaikki asiat ovat järjestettävissä, kun vaan käärii hihansa ja tarttuu toimeen. Tässä kohtaa KOROSTAN, että olisin halunnut pitää lastemme asiat julkisuuden ulkopuolella. He, jos jotkin, ovat täysin viattomia, vaan kun me kukaan emme voi valita vanhempiamme. Saatikka sukulaisiamme. Se, jolla ei ole sukurasitteita, heittäköön ensimmäisen kiven, tora! Luulopa ei ole tiedon väärtti, mutta oletin, että tälläiset asiat hoidetaan AIKUISMAISESTI perheen piirissä, eikä julkisuudessa. Mutta... koska exä haluaa pelata omaa katkeruuden ja vihan peliään, niin pelataan sitten. Mä kun ajattelin pelata lasteni etujen puolesta. Mut miten vaan, satun olemaan vaan niin helppo ja kätevä, että mulle käy kaikki.
Itse en kyllä aijo haaskata energioitani vihaan/katkeruuteen.
Kaikilla on oikeus valita tiensä. Hmmmm... Jos lastenvalvoja (ei oo muuten helppo ammatti ;O) kehoittaa ratkaisemaan asiat keskustelemalla, eikä oikeusteitse, mitä tehdä ihmisen kanssa joka ei; a) kuuntele b) venkoo penkissään c) huutaa d) latoo hävyttömyyksiä e) painuu autoonsa ja kurvaa pois paikalta renkaat ulvoen? -ja sitten saat lukea loput lehdestä.... Lainatakseni loistavan uran journalistina tehnyttä (tällä hetkellä Iltasanomien) Rouva Rita Tainolaa " Jani taistelee lapsistaan".
Puolueellista paskaa, niinkuin lapseton merikapteenin vaimo nyt voisi tästä koskaan mitään ymmärtää (anteeksi lapsettomat, jotka ette ole sitä omasta halustanne). Ai niin, mutta hänhän tekeekin vaan työtään. Jännittävyyttä lisää seikka, kun eroni jälkeen pyysin kohteliaasti Rouvaa soittamatta minulle enää koskaan, siis ikinä. Hänen törkeä kohtelunsa avioliittomme aikana minua kohtaan riitti. kiitti. Juuri kun luulin, että uudehkon päätoimittajan (loikkasi muuten Iltalehdestä) myötä IS olisi panostanut viimeaikoina uskottavuuteen ja totuuteen .
Vaan kun se luulo ei edelleenkään ole tiedon väärtti.
Aikalailla samainen rouvashenkilö antoi aikoinaan suorassa juhlavassa tilaisuudessa haastattelun maikkarille, jossa hän väitti, ettei haastatteluista ole koskaan maksettu palkkioita. Ei tietenkään, eihän nyt Rouva niitä ole maksanut, vaan lehtikustantamot. Tell me lies, tell me sweet little lies... Ehkä hän ei tiennyt... Töitä heille, töitä meille. Kukahan tässä nyt sitten se hyväntekeväisyysjärjestö on? Rouva itse??! Onneksi meillä Suomessa on sananvapaus, vai onko - Vanhanen?
Uuden elämäni alussa kapuloita rattaisiin viskoo exä, minkä kerkiää. Mahtaakohan koti-iskällä olla muutakaan tekemistä vaipanvaihdon ja lehdissä hymyilemisen välissä? :D -aaah, ainahan voi vetää lärvit välissä Nedissä ;) ja ryömiä kotiin rystyset verellä. - No hups, mä jo melkein unohdin, mut johan erosta onkin jo melkein kaks vuotta. Toimelias toi mun exä. :)
Kitinästä huolimatta täytynee viskoa ilmoille ajatuksia; kellä vastauksia, eikun kommenttia peliin vaan, kiitos!
-Minkähänlainen oikeus vie lapset äidiltään syystä, että äidin työ on ulkomailla? Millä perusteella lasten olisi parempi jäädä suomeen ilman äitiään, varsinkin kun pienemmän mielipide on, että hän haluaa muuttaa kanssani tänne? Isompi haluaa tällähetkellä jäädä suomeen ja kunnioitan hänen mielipidettään. Mutta ainahan voi muuttaa mielipidettään. Näissä caisseissa kun 12v. mielipidettä jo kuunnellaan, tai ainakin rekisteröidään. Kenen päätettävissä on, mikä on lapsen etu?-onko etu lapsilleni änkeytyä 78m2 kolmioon exäni uusperheen kanssa, jossa heillä ei ole edes omaa huonetta? -onko etu, murrosikäiselle lapselle elää ilman omaa rauhaa, ilman ovea, jonka voit sulkea kun haluat olla rauhassa? Miksiköhän vaihdoin kaksioni 110m2 omakotitaloon? Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Mitä nuorempi lapsi on, sitä paremmin hän sopeutuu muutoksiin. Itse olen ae-lapsi vuodesta -76. Jos suomalaisittain jokatoinen pari eroaa, ja heillä on yhteisiä lapsia, meilläpä on aivan uusi sukupolvi edessämme; "eronneiden lapset"-jotka vähät välittävät vanhempiensa väleistä, vaan nauttivat ajasta heidän kanssaan, tai sitten eivät.
Palataan ajassa hieman taaksepäin... Toukokuisessa blogissani mietiskelin toimittajan moraalia ja näihin kysymyksiin lupasin vastauksen, jotka tulevat nyt tässä: (lue, K=kysymys, V=vastaus). K-Miltäs nyt tuntuu?
V-kiva kun soitit ja kerroit.
K-haluatko sanoa heille jotain?
V- Onnea Oi!
K-aiotko mennä katsomaan pienokaista?
V-Erittäin mielelläni menisin, vaan kun exä kieltää tapaamasta kihlattuaankaan, joten hankalaksi menee. Olis toki kiva tutustua ihmiseen, joka kasvattaa lapsiani joka toinen vko.
K-Kuinka pojat ovat suhtautuneet pikkusiskoon?
V- Jos pojat ovat olleet hyvin pettyneitä ja vihaisia isälleen jo alun alkaen ruotsalais-norjalaismissin (Maripa onkin erityisen hienoilla aivoilla varustettu kimma :)) muutosta HEIDÄN kotiinsa, kihloista, saatikka raskaudesta.
Aiheuttaa aikamoisia kiputiloja äidille, kun pojat kysyvät "Miksei meiltä oo kysytty mitään?"... :O Lapsen odotukseen pojat toivoivat välitöntä peruuttamista. Siinäpä on sitten selittämistä, kun ei sitä nyt enää voi peruuttaa... Toisen "aikuisen" itsekkyydestä johtuvia selityksiä, erityisen herkässä iässä olevalle varhais-teinille. Kylläpä kirpaisi ja kirpaisee vieläkin. Lapsen kyynelvirta joka ilta asiasta...
Toki muistakin asioista on kyyneliä vuodatettu. Teinimeiniki kun aiheuttaa kaikenlaista. Kun isompi ei saa periksi jotain haluamaansa, hän on oitis valmis muuttamaan isälleen. -ja sama toisinpäin. Keskusteltuani asiasta exäni kanssa - siis silloin kun hän vielä suostui keskustelemaan kanssani. Näitä tilanteita varten lapsilla on vanhemmat. Elämää. Ihanaa. Onneksi meillä on opittu, että kaikki tunteet ovat sallittuja, ihan kaikki. Ja kun elämä jakaa kurjuutta, tai ihanuutta, hali auttaa kaikkeen. Iloon kuin suruunkin. Koittakaapa, se nimittäin auttaa. Aikoinaan opetin tavan myös koko exän perheelle, lukuunottamatta Ninaa, joka onkin perheen ainoa joka oli jo asian aivan itse hokannut. Ilmankos hän onkin aina ollut siskoni, jota mulla ei koskaan ole ollut :)
Toki huvittavia piirteitä ensireaktiosta pikkusisko-asian tiimoilta myös ilmaantunut. Ensimmäinen kommentti heiltä synnytysosastolla vierailtuaan, oli aika myrkkyisillä naamoilla varustettuna, kengätkin potkittiin eteiseen miten sattuu; "Äiti, se on LIKKA!". Kyllä oli pakko kipaista pömpeliuunin taakse hihittämään hiljaisesti :D. Saatikka että "iskä pakotti meitä pussaamaan sitä"...
Palataanpa nykyhetkeen.
Pikku-Prinsessa on nyt kuitenkin vienyt isoveljiensä sydämet laakista. Siinäpä sen sopeutumisen sitten näkee.
Innoissaan tilittävät mitä F on oppinut tekemään iskä-viikolla, samalla muistellaan kuinka oppimiset olivat heillä aivan samanlaisia. Nauraa kiherretään vauva-juttuja yhdessä ja katsellaan heidän vauva-ajan kuviaan. Eli niihin muutoksiin ja sopeutumisiin;
Olenpa kuullut mitä kummallisimpia lasten etuihin liittyviä asioita, kuten muutokset. Mitäpä muuta pojat ovat exän tiimoilta saaneet kokea, kuin muutoksia, ISOJA MUUTOKSIA. VAUHDILLA.
Mikä ei tapa, se vahvistaa, luoja, että rakastan vanhan kansan sanontoja, ne vaan on niin totta :)!
Mielipiteeni vahvistui entisestään kun palasin suomeen juhannuksen jälkeen. Tapahtuipa näinä päivinä;
Istahdan jatko-lennolle Amsterdam-Helsinki, käytäväpaikalleni, vieressäni kaksi tyhjää paikkaa. Hetken kuluttua paikalle vilistää 10 ja 8-vuotiaat suomalais-pojat silitettyine kauluspaitoineen ja kravaatteineen. Heidän paikkansa on minun vieressäni. Minäpä tietysti kyselemään, että "missäs teidän äiti on, voin toki vaihtaa paikkaa äitinne kanssa." - eiku, meidän äiti on meitä vastassa suomessa, kertoo 10v.herrasmies ja samalla huolehtii pikkuveljensä istumaan paikoilleen ja kiinnittämään turvavyönsä. Siinäpä sitten matkamme sujui erityisen rattoisasti rupatellessa. Pojat kertoivat että asuvat Etelä-Afrikassa, koska iskän työ on siellä ja siellä on paremmat koulut. Siis vanhemmat olivat toki eronneet. Nyt pojat olivat matkalla kahdeksi kuukaudeksi äitinsä luo Suomeen. Tietty olivat ihan innoissaan, odottelivat äidin haleja ja mummon perunamuusia vesi kielellä.:D! Pikkuruisina kansainvälisinä herrasmiehinä pojat vaihtoivat kanssani mailiosoitteita ja kutsuivat kylään. Aivan samat "dragonboltsit ja mario"-pelit heitäkin kiehtoivat kun omianikin. :D. Sain erityisen hyviä tuliaisvinkkejä! Helsingissä sitten vaihdettiin vielä halit ja ranskalaiset poskipusut sekä toivoteltiin ihanaa kesää. Kerrassaan suloista. Että se niistä muutosten aiheuttamista lasten edun vastaisista asioista. Dot.
Kamala, kuin mul ny oli tälläkertaa niin paljon kyssäreitä ilmassa, sorry. Mut okei, tässäkohtaa elämää tarvii lähteä jatkamaan töitä, joten toivottelen kaikille positiivista ajattelua ja lähetän auringonsäteitä, jollei teillä niitä siellä näy. On kesä. Valoisaa.
Ollaan ihanasti.
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa...
Susanna
P.S. Elokuuni vietän ihanasti poikieni viehkossa seurassa, joten enpä uskalla luvata blogia -08.
Kattellaan.
Susanna hauaa sinut: OPEN CASTING CALL
Runoratsulan remontoinnin kanssa onkin sitten taas aivan eri juttu. Nyt kannustankin kaikki remontti/rakentaja-kansalaiset listaamaan HYVÄKSI HAVAITUT remonttireiskat. Mulla ei niistä juuri kokemusta vielä ole. Vai pitäiskö ennenminkin perustaa "ei niin toimivista remppareiskoista" jonkunlainen musta lista? Tyyliin; käytä tätä, älä käytä tätä - "firmaa" - ja perustelut? Prinsessa-kirjan tyyliin; NÄIN -EI NÄIN!
